Valkoisten sohvien ja kristallieläinten valtakunta sijaitsee lasteni isotädin luona. Isotädin ja hänen miehensä koti on kaunis ja valkoinen. Ovia ei ole lähes ollenkaan eli joka paikkaan on vapaa pääsy! Käymme aina silloin tällöin laittamassa siistin ja rauhaa tihkuvan asunnon mullin malin kahden lapseni kanssa. Viime vierailulla ohjemaan kuuluu tädin kanssa painia, kristallieläinten ihmettelyä ja valkoisten sohvien hypistelyä. Vierailu alkoi rauhallisesti, hieman äidin selän takaa ujosti kurkkien ja ihmetellen. Hetken kuluttua päästiinkin jo kahvipöytään. Muutaman keksin ja mehutilkan juomisessa ei kauan kestänyt ja silloin löytyivät kristallieläimet. Siinä ne kutsuivat, kaikki kauniisti ikkunalaudalla järjestyksessä auringossa kimaltaen. Kristallieläimet näyttivät niin haurailta, että kaksivuotiaan pojan katse saattaa jopa hajoittaa ne. Ja koska niitä on kerätty useita vuosia ja lähes jokaiseen liittyi oma tarina, niin poikani tyytyi tarkastelemaan niitä hieman kauempaa, äidin pyynnöstä. Seuraavaksi löytyivät valkoiset sohvat. Sohvat olivat jopa niin valkoiset, että aikuisetkin suojaavat tyynyt kankaalla. Tällöin voi vain kuvitella minkälaiset jäljet jää sohvaan piparin syönnin ja mehun juonnin jälkeen kaksivuotiaalta pojalta. Pian kuitenkin aikuisetkin olivat nauttineet kahvinsa ja alkoi varsinainen hupi. Poikani innostui painimaan monta kertaa vanhemman isotätinsä kanssa. Voi sitä riemua ja kauhua, ainakin äidin puolesta, kun poikani otti huoneen toiselta puolelta vauhtia ja juoksi naurusta kiljuen kohti tätiä, yrittäen työntää tämän kumoon. Onneksi marimekon tyynyt ovat sisustuselementtejen lisäksi mainioita taklaussuojia. Ja onneksi paini päättyy nauruun eikä itkuun, koska näin mielessäni vaikka mitä kauhukuvia rikkoutuneista luista, silmälaseista, koriste-esineistä ja vaikka mistä. Ja imeisesti sohvatyynytkin olivat pestäviä tai ainakin käännettäviä, koska saimme kutsun tulla pian uudestaan vierailulle .